Marmoripalatsi

Marmoripalatsi rakennettiin vuosina 1768 – 1785 arkkitehti Antonio Rinaldin piirustusten mukaan. Keisarinna Katariina II rakennutti palatsin suosikilleen kreivi Grigori Orloville. Orlov ihaili arkkitehti Rinaldin lahjakkuutta ja isännän toivomuksesta arkkitehdin muotokuva ripustettiin palatsin sisäänkäynnin vastakkaiselle seinälle.

Marmoripalatsin arkkitehtuurissa on uutta se, että ensimmäistä kertaa Pietarin rakennushistoriassa seinien päällysteenä ja arkkitehtonisten yksityiskohtien viimeistelytöissä käytettiin luonnonkiveä. Rakennuksessa on käytetty 7 erilaista marmorilajia, jotka ovat etupäässä venäläisistä kaivoksista, joita avattiin 1760-luvulla Laatokan ja Äänisjärven rannoille. Epätavallista eurooppalaisellekin arkkitehtuurille olivat pronssiset ja rautaiset ikkunapuitteet, joiden valmistaminen kesti 12 vuotta. Keisarinna Katariina II:n määräyksestä palatsiin rakennettiin kuparikatto, ja tarvittavat kuparilevyt tuotettiin Sestroretskin asetehtaalla omalla tätä tarkoitusta varten perustetulla tuotantolinjalla. Marmoripalatsi hämmästytti aikalaisia upeudellaan, ja sitä kutsuttiinkin valtavaksi korurasiaksi.

Kreivi Grigori Orlov ei kuitenkaan ehtinyt asua palatsissa päivääkään, sillä hän kuoli vuonna 1783, jolloin palatsin sisustaminen oli vielä kesken. Vuonna 1832 palatsin omistajaksi tuli suuriruhtinas Konstantin Nikolajevitš, tsaari Nikolai I:n toinen poika, mesenaatti ja taiteen keräilijä. Monet hänen kokoelmiensa maalaukset ovatkin nykyisin Venäläisessä museossa. Suuriruhtinas oli kiinnostunut Anton Rubinsteinin, Mihail Balakirevin ja Nikolai Rimski-Korsakovin musiikista ja palatsissa järjestettiin usein tanssiaisia. Esimerkiksi Johann Strauss esiintyi ensimmäisen kerran Venäjällä Marmoripalatsin tanssiaisissa vuonna 1856. Tuohon aikaan palatsissa tehtiin perusteellisia uudistuksia. Marmoripalatsin salien sisustus uusittiin Aleksandr Brjullovin suunnitelmien mukaan, tyyleistä olivat suosittuja myöhäisrenessanssi, goottilainen tyyli ja rokokoo-tyyli.

Vuosina 1892 – 1915 Marmoripalatsi kuului suuriruhtinas Konstantin Nikolajevitšin pojalle Konstantin Konstantinovitš Romanoville, joka oli Venäjän Tiedeakatemian presidentti, kuuluisa runoilija sekä Goethen, Schillerin ja Shakespearen teosten kääntäjä. Palatsissa säilyi menneitten vuosien luova ilmapiiri. Täällä vierailivat kuuluisat kirjailijat, säveltäjät ja muut kulttuurielämän edustajat. Konstantin Konstantinovitšin jälkeläiset elivät palatsissa vuoteen 1917.

Vuonna 1937 palatsissa avattiin Vladimir Leninin museo. Museon aikana historiallinen sisustus peitettiin tai se hävitettiin täysin. Muutoksitta säilyivät ainoastaan Juhlaportaikko ja Marmorisali. Lenin-museon aikaan pääsisäänkäynnin edessä seisoi panssariauto ”Pääoman vihollinen”.

Vuonna 1992 Marmoripalatsi luovutettiin Venäläiselle museolle. Siitä lähtien on tehty restauraatiotöitä, joiden tarkoituksena on palatsin sisustuksen palauttaminen alkuperäiseen asuunsa. Panssariauton paikalle pystytettiin Pavel Trubetskoin suunnittelema Aleksanteri III:n hevospatsas, jota oli säilytetty Venäläisessä museossa.

Marmoripalatsi on 1700-luvun loppupuolen arkkitehtuuria edustava ainutlaatuinen muistomerkki. Palatsin on suunnitellut arkkitehti Antonio Rinaldi. Rakennus edustaa varhaista klassisismia ja se rakennettiin vuosina 1768 – 1785 keisarinna Katarina II:n tilauksesta lahjaksi kreivi Grigori Orloville. Julkisivuissa ja sisustuksessa on käytetty erilaisia marmori- ja graniittilajeja, ja tästä syystä palatsia kutsutaan Marmoripalatsiksi. Luonnonkivien eri värisävyjen lisäksi on kivien koristeellista rakennetta käytetty taitavasti hyväksi. Katariina II:n ajan sisustuksesta hyvän kuvan antavat Juhlaportaikko ja Marmorisali, jotka ovat säilyneet meidän päiviimme asti ilman muutoksia. 

1840-luvulla palatsin tiloja uudistettiin Aleksandr Brjullovin suunnitelman mukaisesti. Brjullovin suunnittelemat runsaat kipsikoristeet ovat säilyneet toisen kerroksen Valkoisessa salissa ja Talvipuutarhassa.

Palatsin viimeinen omistaja ennen vallankumousta oli Konstantin Konstantinovitš Romanov. Suuriruhtinaan ja hänen puolisonsa Elisabethin huoneet olivat Marmoripalatsin ensimmäisessä kerroksessa Millionnaja-kadun puolella. Vuonna 1891 näihin tiloihin rakennettiin Musiikkivierashuone tai toiselta nimeltään Goottilainen vierashuone, jonka suunnitteli arkkitehti Dmitri Zaitsev.

Uusi vaihe Marmoripalatsin historiassa alkoi vuonna 1992, kun palatsi luovutettiin Venäläiselle museolle. Siitä asti palatsissa on tehty restauraatiotöitä. Historiallinen huonejärjestys, tilojen sisustus ja koristelu palautetaan entiseen asuunsa.

Tällä hetkellä Marmoripalatsiin on sijoitettu vakituiset näyttelyt ”Ulkomaalaiset taiteilijat Pietarissa 1700 – 1800 -luvulla”, pietarilaisten keräilijöiden Rževskin veljesten kokoelma ja taiteenkerääjä Peter Ludwigin lahjoittamien modernia taidetta edustavien teosten kokoelma. Marmoripalatsissa järjestetään myös vaihtuvia näyttelyitä.