Kesäpuisto

Ensimmäiset maininnat Kesäpuistosta ovat vuodelta 1704. Kesäpuisto perustettiin Pietari I:n määräyksestä ja hänen makunsa mukaisesti. Pietari I halusi itselleen kesäpalatsin, joka olisi parempi kuin Ranskan kuninkaan Versailles.

Puiston paraatiosa oli suunniteltu säännölliseksi muotopuutarhaksi. Suorat puistokäytävät jakoivat puiston osiin, joihin istutettiin tammi- ja kuusipuistikkoja, rakennettiin huvimajoja ja perustettiin suihkulähteitä. Sen ajan eurooppalaisen muodin mukaan Kesäpuisto koristeltiin veistoksin, jotka hankittiin Venetsiasta ja Roomasta. Veistokset tilattiin sarjoina, joita yhdisti tietty teema. Edelleenkin puistokäytävien varrella ovat veistokset ”Aurora – Aamunkoitto”, ”Keskipäivä”, ”Auringonlasku” ja ”Yö”, joiden tekijä on Giovanni Bonazza, Paolo ja Giuseppe Gropellin muusat ”Terpsikhore” (kreikkalaisessa mytologiassa tanssin ja draamallisen kuoron muusa eli runotar), ”Thalia” (komedian ja kevyen runouden muusa) ja ”Euterpe” (lyyrisen runouden ja musiikin muusa). Muista patsaista voidaan vielä mainita veistosparit ”Oikeus” ja ”Armahtavaisuus” sekä ”Totuus” ja ”Vilpittömyys”, Suomen historiaan liittyvä veistosryhmä ”Uudenkaupungin rauha”, veistokset ”Amor ja Psyyke” sekä monet rintakuvat, esimerkiksi Ruotsin kuningatar Kristiinan muotokuva.

Kesäpuiston marmoriveistosten kokoelmasta tuli tähän asti pääasiallisesti uskonnollisia aiheita esittävän taiteen rinnalle maallisen taiteen esittelypaikka ja Venäjän ensimmäinen ulkoilmamuseo. Pietari I:n aikana Kesäpuisto oli pääkaupungin seuraelämän keskus ja tämän aseman puisto säilytti vielä Pietari I:n kuoleman jälkeen. Mutta vähitellen säännölliset muotopuistot muuttuivat romanttisen tyylin vallatessa alaa maisemapuistoiksi, joissa kasvien annetaan kasvaa luonnolliseen muotoonsa. Kesäpuiston kukoistusaika oli vuosina 1730 – 1740. Tämän jälkeen se vähitellen menetti merkitystään. Tähän vaikutti osaltaan vuoden 1777 tuhoisa tulva, joka vahingoitti Pietarin ajan säännönmukaisia istutuksia ja tuhosi suihkulähdejärjestelmän. Samaan aikaan aloitettiin Nevan rantakatujen rakennustyöt ja rantojen kiveäminen ja Kesäpuiston pohjoisreunalle rakennettiin arkkitehti Juri Feltenin suunnittelema juhlallinen takorauta-aita. Aidan perustus ja pylväät ovat suomalaista graniittia.

Vuoden 1917 jälkeen Kesäpuisto menetti keisarillisen statuksensa ja   Kesäpuistosta ja Pietari I:n Kesäpalatsista tuli itsenäinen museo, joka nykyisin esittelee oman aikansa arkkitehtuuria ja historiaa.

Vuodesta 2003 lähtien Kesäpuisto on kuulunut Pietarin Venäläiselle museolle.