Rossin- rakennus

Seitsemännessä salissa on keramiikkaa, luuesineitä, kuviokudonnaisia ja painokankaita 1800- ja 1900-luvulta. Salissa esillä olevat eri käyttötarkoituksiin valmistetut saviesineet edustavat erilaisia keramiikalle ominaisia työtapoja. Esillä on suuria astioita, vesipulloja, olutastioita, viljan säilytykseen tarkoitettuja astioita, kannuja, ruukkuja maidon tai kaljan säilyttämistä varten, kapeasuisia saviruukkuja kasviöljyn säilyttämiseen ja erilaisia pesuvateja. Muotojen runsauden lisäksi astiat on koristettu eri tavoin. Joka puolella maata oli kehittynyt taito valmistaa lasitettua keramiikkaa. Astioiden lasitus oli läpinäkyvä tai värillinen.

1800-luvun loppupuolella Rjazanin alueella oleva Skopinin kaupunki kehittyi omaperäisenä saviesineiden valmistuskeskuksena. Täällä valmistettiin tavallisten arkiastioiden ohella veistoksia muistuttavia astioita. Aiheina olivat usein eläimet ja taruolennot: kentauri, kaksipäinen kotka, karhu, kala, leijona, kana, kukko sekä petolintu Skopa. Tarun mukaan Skopinin kaupunki on saanut nimensä tämän linnun mukaan.

1900-luvulla muuttui Holmogoryssa valmistettujen luuesineiden tyyli. Lippaiden muodot yksinkertaistuivat. Suorakulmaiset muodot vastasivat paremmin uutta tyyliä, klassismia.

Kuviokudonta on monimutkainen ja työtä vaativa tapa kankaiden koristamisessa. Tämä kudontatapa kehittyi monilla Venäjän alueilla. Vaikka melkein jokaisessa mökissä oli kangaspuut, niin suinkaan jokainen kutoja ei osannut kutoa monimutkaisia kuviokankaita. Näitä kankaita käytettiin paidoissa, hameissa, esiliinoissa, pyyheliinoissa, pöytäliinoissa ja vöissä. Eri puolilla Venäjää kehittyi erilaisia kankaankudontatekniikoita ja käytettiin erilaisia väriyhdistelmiä.   Venäjän pohjoisosassa Arkangelin, Aunuksen, Vologdan ja Kostroman alueen kankaille on tyypillistä tietty juhlavuus ja punaisen ja valkoisen yhdistäminen. 1800- ja 1900-luvulla kankaissa oli suosittu myöskin sininen koristelu, joka saatiin aikaan erityisellä värjäystekniikalla. Puulevylle tehty koristekuvio painettiin kotikutoiselle pellavakankaalle, joka upotettiin siniseen väriin ja kuviot jäivät näkyviin ohuina valkoisina piirroksina. Tästä sinisestä kankaasta ommeltiin miesten paitoja ja housuja, naisten esiliinoja ja liivihameita, vuodepeitteitä ja pöytäliinoja. Pöytäliinoja käytettiin vain suurina juhlina; häissä, keväisin kylvön ja syksyisin elonkorjuun aikaan. Tästä syystä liinojen koristeaiheita olivat erilaiset ruusukkeet ja linnut, joita pidettiin auringon ja valon symboleina.