Rossin- rakennus

Kahdeksannessa salissa on esillä leikkikaluja, kirjontatöitä ja pitsejä 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta.

Leikkikaluja valmistettiin eri materiaaleista: puusta, savesta, kankaasta, oljista ja kävyistä. Rjazanin, Tambovin ja Kurskin alueella oli pienehköjä savileikkikalujen valmistuspajoja. Tyypillisiä esineitä olivat pienet naishahmot, ratsastajat, hevoset ja linnut, jotka symboloivat luonnon voimia. Monet hahmot olivat samalla soittopillejä. Suurempia keskuksia olivat Dymkovon kylä Vjatka-joen rannalla, Sergijev Posad ja Bogorodskojen kylä Moskovan lähellä. Dymkovon saviesineet olivat tunnettuja jo 1800-luvun alussa paikallisissa vihellyspillijuhlissa. Vihellyspillit valmistettiin paikallisesta punaisesta savesta. Kuivattamisen ja polttamisen jälkeen esineet pohjustettiin maitoon liuotetulla liidulla ja maalattiin kananmunaan sekoitetuilla väreillä.  

Sergijevin leikkikalut ovat korkealaatuisia puuveistoksia. Erittäin suosittuja hahmoja olivat hienosti pukeutuneet neitoset ja keikarimaiset husaarit. Suurempien hahmojen veistämisestä jäljelle jääneistä puupaloista veistettiin pieniä lastenhoitajien, imettäjien ja talonpoikien hahmoja. Valmistettiin myös samaa sarjaa olevia hahmoja: sotilaita, musikantteja ja munkkeja, joita voitiin ryhmitellä eri tavoilla.

Toinen puulelujen keskus oli lähellä Sergijevin kylää sijaitseva Bogorodskojen kylä. Tämän kylän leikkikalut ovat luonnollisen puun värisiä esineitä, joissa myös puun rakenne tulee näkyviin. Hahmot esittävät arvokkaita talonpoikia, jotka on kuvattu ruokailemassa tai työnsä parissa.

Koruompelu oli kaikkialle levinnyt kansantaiteen muoto. 1800-luvulla mallit vaihtelevat paikallisesti kuvioiden, tekniikan, väriyhdistelmien ja tyylisuuntien suhteen. Pohjoisissa koruompelutöissä on säilynyt paljon vanhoja perinteisiä malleja. Geometrisissä kuvioissa, maaäidin, elämänpuun, ratsastajien, hevosten ja lintujen hahmoissa, jotka on kirjottu punaisella langalla valkoiselle palttinalle, on säilynyt meidän päiviimme asti kaikuja muinaisesta mytologiasta. Kultalangalla kirjailu tuli venäläiseen kansantaiteeseen muinais-Venäjän perintönä ja kehittyi 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa erityisesti Novgorodin alueella. Gorodetsin kaupungissa koristeltiin kultalangalla päähineitä, jotka kuuluivat paikallisiin kansallispukuihin.

1800-luku ja 1900-luvun alku oli Venäjällä pitsinnypläyksen ja -virkkauksen kukoistusaikaa. Myös pitsinnypläyksessä kehittyi paikallisia keskuksia, joilla oli omat kuviot, materiaalit ja nypläystekniikka. Kuuluisimpia keskuksia olivat Vologda ja Vologdan alueen kylät, Jelets Orlovin alueella, Kukarkan kylä Vjatkan alueella ja Mihailovski Rjazanin alueella. Näistä keskuksista on esillä pitsejä tämän salin näyttelykaapeissa.